Ma 3.6.2013
Naureskelin tässä juuri ironisesti ystäväni arvioinnille, että olen hamstraaja, kun kotini on täynnä roinaa. Ehkä olenkin, mutta täytyy tunnustaa, että viime vuosina olen potenut aika pahaa henkistä apatiaa, niin etten ole paljon kodin sisustamisesta piitannut. Kuolema on niittänyt suvussamme satoaan reippaanlaisesti. Isäni sisaruksista on lyhyen ajan sisällä kuollut viisi eli setäni Lauri, Erkki, Heino ja Antero sekä tätini Mirja. Vanhin serkkuni Eira ja lähiomaisista äitini ja tyttäreni. Sisareni jaksaa yhä vatvoa perintöasioita ja minä olen yrittänyt työllä täyttää poistuneiden ihmisten jättämää tyhjiötä sydämessäni. :D Äitini kuolemasta on kyllä jo yli seitsemän vuotta ja tyttäreni kuolemasta yli neljä vuotta, niin että kyllä minun niistä olisi pitänyt jo ainakin yhden tuttavani mielestä toipua.
 |
| Joskus elämä on kivikkoista... Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Tiedän, että varmaan monet omaiseni odottelevat minua taivaan kodissa? tai ainakin ovat jo paremmassa olotilassa kuin meikäläinen täällä asuntolainoineen ja työpaineineen kipeän polvensa kanssa, mutta sille ei voi mitään, että ikävöin läheisiäni, varsinkin tytärtäni. Äitini äiti Lyyli kuoli jo 1968, mutta nyt olen usein häntäkin muistellut ja kaipaillut hänen neuvojaan. Äitini oli ihanan optimistinen ihminen ja mielelläni soittelisi hänen kanssaan päivittäin kuten meillä oli tapana vuosikausia.
 |
| Sireenit olivat äitini lempikukkia. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Koulu loppui ja nyt pidän muutaman päivän tauon työjutuista. Kämppäni raivaus on vaan sangen hidasta. Fidalle olen raahannut yhtä jos toista, eilen vein pois roskiin vaikka mitä useamman jätesäkillisen ja tänään on jatkettava harjoituksia. Kännykkäni kerkisin jo pakatessani ja siivotessani hukata muutama päivä sitten. Toivon ja rukoilen, etten vienyt sitä vahingossa lehtien mukana pois, kun se on pieni, kevyt ja litteä ja sujahtaa helposti piiloon kassin pohjalle ja ties minne. Se on ikävä kyllä äänettömällä, niin ettei siihen voi soittaa ja siten paikallistaa sitä. Päätinkin, että nyt en enää laita puhelinta missään tilaisuudessa äänettömälle enkä pois päältä, koska kotiin tullessani en aina muista taas palauttaa säätöjä normaaleiksi. Onneksi minulla on vielä toinen ulkoisesti hieman risa, mutta toimiva vanha puhelimeni.
 |
Omenapuiden kukat ihastuttivat minua erityisesti kouluaikoina, jolloin väsäsin niihin perustuvia runojakin. :)
Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Luonteeltani olen aika boheemi, liikkuvainen ja kiinnostunut monenlaisista asioista. Äitini oli samanlainen, joten hänelläkin oli paljon tavaraa ja äidin kaksion ja kellari- ja vinttikomeron tavarat pyörivät vielä minun niskoillani. Ei siis ihme, että olen kyllästynyt tavaroihin. Olen kai jonkinlainen tavaramagneetti. :) Mitä enemmän jaan pois, sitä enemmän niitä siunaantuu.
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Taivaan Isä on myös viime päivinä siunannut meitä suomalaisia kesäisellä lämmöllä ja luonnonkauneudella. Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!
 |
| Kuva: © Marja-Leena Kirjonen |
Mansikkakin kukkii jo! Lämpömittarissa +27 ulkona.
meillä se on viinimarjat raakileella ja puolukka kukkii :D
VastaaPoistaEiks ookkin kiva juttu!
PoistaMaailmankirjat ovat sekaisin..:)
VastaaPoistaKiitos kauniista postauksesta kuvineen!
Oikein hyvää ja kaunista kesäkuuta sinulle, Marja-Leena!
♥
Samoin kiitos!
PoistaVoi ei! Toivottavasti löydät vielä puhelimesi!
VastaaPoistaKaipaus asuu meissä, jotka olemme joutuneet luopumaan läheisistämme. Sinulla on ollut paljon menetyksiä viimeisten vuosien aikana. Toivon lohdutuksen Jumalan olevan lähelläsi, hoitavan kipujasi ja kaipaustasi ja totta: jälleennäkemisen toivossa elämme! Siunattua viikkoa Sinulle, Marja-Leena.
Tosiaan toivon puhelimeni löytyvän! Läheisiä ihmisiä ei mikään korvaa, kun he ovat poissa.
PoistaSinulla on ollut paljon menetyksiä lyhyessä ajassa.
VastaaPoistaToivottavasti puhelimesi löytyy,se on niin tärkeä kapine! Ja kylläpä mansikka kukkii aikaisin!
Joku kertoi sunnuntaina juhannusruusujenkin olevan jo isoilla nupuilla, kenties jo aukeamassa. Kevät oli kaksi viikkoa myöhässä ja nyt kesä jo kaksi viikkoa etuajassa ja lämpötila hellelukemissa.
PoistaEdesmenneet rakkamme kulkevat muistoissamme mukana ja niin on tarkoituskin ja tuntuu lohdulliselta ajatella, että he elävät myös meissä jälkeläisissä. Minussa on paljon v 2003 kuolleen isäni piirteitä ja tapoja, että joskus huvittaa.
VastaaPoistaTavaraa on liikaa minullakin ja kännykkä on milloin missäkin. Nyt alan kuljettaa sitä kaulassa mukana, kun löydän kivan kesäisen kotelon.
Kuviasi ihailin ja tähän aikaan vuodesta sydän on pakahtua luonnon ihmeistä ja lämmöstä.
Kiitos ajatuksistasi! Mukavaa kesän alkua myös Sinulle!
PoistaOi miten oletkin jaksanut kaikki nuo rakkaittesi menetykset.
VastaaPoistaSuru ottaa oman aikansa eikä rakkaita koskaan voi unohtaa.
Lohtu on kuitenkin kun tietää että tapaa heidät sitten taivaassa.
Voimia sinulle ja Taivaan Isän siunausta.♥
Niin, onneksi tämä elämä ei ole kaikki. Kiitos Sinulle myös siunausta!
Poista