Isänpäivä

Ma 11.11.2013

Oma isäni menehtyi jo 40-kymppisenä. Häntä en oikeastaan oppinut edes tuntemaan. Viisi vuotta hän oli ollut sodassa, nuoruutensa parhaita vuosia: 19–24 vuotiaana. Sota jätti häneen pysyvät vammat, vaikka hän ei varsinaisesti haavoittunutkaan. Opiskeli kuitenkin vielä sodan jälkeen kone- ja vesijohtoinsinööriksi. Sodassa hän oli 5 vuotta Laguksen jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniassa raahaten painavaa 20-kiloista asetta polkupyörällä ilmeisesti kesät talvet. Kysyin pikkutyttönä häneltä sodasta, siitä kun ei meillä koskaan missään puhuttu, ei kotona, ei isovanhempien luona, ei setieni eikä tätini luona... Isäni kehotti minua lukemaan Lappi-Seppälän kirjan Haudat Dnjeprin varrella. Kirja olikin minulla joskus joitakin vuosia sitten, mutta jossain muutossa se katosi teille tietymättömille ennen kuin ehdin lukea sen. Toivon saavani sen vielä jostain käsiini. Tosin sotakirjat ovat minusta kauhean raskasta luettavaa...

Olipa hassu isänpäivä. Exäni oli tyttärensä luona isänpäivää viettämässä. Minulla kun on enää vain Taivaan Isä, menin seurakunnan aamukokoukseen. Taivaan Isä ei tietystikään ole mikään VAIN isä, vaan maailman paras isä. Huonoilla yöunilla tosin olinkin sitten ensin ajatellut katsoa aamukokouksen netistä myöhemmin illalla ja ajattelin nukkua ensin pitkään, mutta olin sen verran väsyksissä, että kai siksi yhtäkkiä sain AHAA-elämyksen, että minunhan pitäisi olla seurakunnan Kirjashopissa myymässä! Olen yksi Kirjashopin vapaaehtoisista ja olin jostakin syystä muistavinani, että olin luvannut eräälle ystävälleni tehdä hänen vuoronsa juuri tänä sunnuntaina! Siispä peilistä katsoin järkyttävän näköistä pesunjäljiltä sojottavaa tukkaani ja piippasin latvat kiireesti ja suihkautin hiuslakkaa, kun huomasin ulkona satavan. Olin vain 10 minuuttia myöhässä, kun saavuin paikalle. Yksi työntekijöistä oli sairastunut ja tilalle oli soitettu toinen vapaaehtoistyöntekijä. Ja minun ei olisi lainkaan tarvinnut tulla paikalle, koska tuo sopimani ylimääräinen vuoro olikin vasta ensi sunnuntaina! Jäin kuitenkin lisäavuksi kirjamyyntiin. Aika väsynyt tosin olin, kun en ollut kunnolla nukkunut silmällistäkään. Seurakunnan kirjamessuilla oli myyty kahdessa päivässä ennätyssumma, isänpäivänä oli nyt hiljaisempaa kirjamyynnin puolella. Olin tiskillä, missä myytiin alekirjoja: "Osta kolme, maksa kaksi, saat halvimman kirjan ilmaiseksi." Isänpäivän kirjalahjat oli varmaan ostettu hyvissä ajoin, mutta jonkunen kirja sentään meni kaupaksi. Seurakunnan johtaja kehui päivän nuorta puhujaa, mutta minusta saarna oli tosi nukuttava. :) Olisin odottanut, että isän päivänä olsi puhuttu ainakin päivän yhdestä suurimmasta sankarista, itse Taivaan Iskästä, mutta puhuja harhaili, jossain luottamusasioissa ja niissäkin aika hajanaisesti pääsemättä puusta pitkään. Tai sitten torkahtelin puolet puheesta! :) Puheen voi katsoa täältä, aiheena Luottamus 10.11.13. Korvatulpistakin oli taas hyötyä, kun äänimasiinan puikoissa oli taas joku aloittelija tai puolikuuro.

Onneksi minun ei tarvinnut jäädä laskemaan kirjamyynnin kassaa, laskin vain alepöydän käsikassan, joka täsmäsi. Pääkassakoneella oli joku häikkä ja toivon, että vuorossa olleet saivat sen selvitettyä. Itse hyppäsin ratikkaan ja kotinurkilla totesin, että kaikki lähikaupat olivat kiinni. Minä kun en muistanut, että isänpäivä on juhlapyhä. Kotona ei ollut oikein mitään, joten palasin toisella ratikalla takaisin. Tullessani seiskan ratikasta olivat menneet sähköt, onneksi juuri omalla pysäkilläni. Menin takaisin keskustaan varmuuden vuoksi toista reittiä, ysillä, joka kulkikin ihan moitteettomasti. Tunnelin S-kauppa oli auki, joten sieltä sain tehtyä ostokseni.

Vaikuttivatkohan vähäiset yöuneni siihen, että minua huvitti kovasti munakoisohyllyn yksi "asukki", joka pettyneen näköisenä kurkki laaristaan:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joku oli ilmeisesti aikonut ostaa sen ja punninnutkin, mutta palauttanut sen sitten hintalappuineen takaisin hyllyyn. Oliko ehkä pitänyt hintaa liian kalliina?

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Eikös näyttänytkin surulliselta munakoisolta? Minäkään en sitä ostanut, kuvasin vain. :)

Jonot kassoille tuossa tunnelin kaupassa olivat aivan älyttömän pitkiä. Menin sitten yhteen suhtkoht lyhyeen jonoon, josta en ollut varma oliko se max. kymmenen ostosta -jono, johon ei saanut mennä ostoskärryjen kanssa. Minulla ei ollut paljon ostoksia, mutta ostoskärry kylläkin. Kysyinkin asiaa edessäni olevalta nuorehkolta naiselta, mutta tämän vain mulkoili minua happaman näköisenä, joten toistin kysymykseni. Edelleenkään hän ei vastannut minulle mitään, vaan tuijotti minua oudosti. Jäin kuitenkin ko. jonoon ja ajattelin, että vaikka minä olinkin kenties tuossa jonoasiassa ihan pihalla niin edessä olevalla eivät ilmeisesti kaikki asiat olleet kotona... Jonkun ajan kuluttua tuon edessäni jonottavan naisen luo tuli toinen henkilö ja he alkoivat sitten keskenään vääntää ranskaa. Olisihan tuo edessäni jonottanut voinut sanoa minulle ranskaksi, ettei hän ymmärrä, mitä minä puhun.

Kaupasta menin isänpäivän kunniaksi juomaan latten ja syömään juustohampurilaisen viereiseen ravitsemusliikkeeseen. Istuttuani syömisteni kanssa pöytään, musta tarjoilija yritti työntää minulle vielä koko kantamansa lastin ranskalaisia, cocista ja jonkun tuhdin hampurilaisen... Kotimatka sujui muuten hyvin, mutta kuski taisi olla ensimmäisiä kertoja ratissa, kun veti mutkat niin lujaa ja kolisten, että pelkäsin joka kerran ratikan kaatuvan, vaikka se olikin niitä suhteellisen uusia nivelratikoita.

Kotona sain vielä omituisen tekstiviestin tuntemattomalta, joka valitti, että oli vaikeaa löytää parkkipaikkaa! En odottanut ketään eikä kukaan tullut soittamaan ovikelloani. :D