Poroallergiasta

Su 7.7.2013

Kerronpa teille hiukan poroallergiastani! Ihan hauska juttu se ei kokonaisuudessaan ole, mutta kun loppu on hyvin, niin kaikki on hyvin. :)

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ollessani yhden vuosikymmenen verran about Lapissa töissä, sairastuin flunssaan, josta paraneminen vei kuusi viikkoa ja siitä ajasta olin jopa pari viikkoa sairaalassa. Syyllinen sairastumiseeni lienee ollut poro! Kun allergiatestin tulos selvisi, niin vähän naureskelin, etten ole poroja paljon muuten nähnyt kuin bussin ikkunasta! Ei sillä alueella, missä asuin, poroja näkynyt, niitä oli pohjoisempana.

Toisaalta syy poroallergiaan oli kyllä ihan selvä: Olin kuvisopena yhdessä erämaakoulussa, jonne tuotiin lapsia ympäri ämpäri koulubussilla aamuisin noin 400 päätä jopa noin 80 km takaa. Luokkani oli koulun sivurakennuksessa, jossa olivat myös koulun teknisen työn tilat. Ovien alla oli ilmastointirako(?), ei siis kynnystä. Teknisessä työssä lapset tekivät mm. puukonvarsia poronsarvista. Työstämisessä syntyi pölyä, siis hiontavaiheessa ja poronsarvien hajua oli kaikkialla ja omaan luokkaanikin tuo pöly tunkeutui oven alta.

Tutkimuksissa todettiin siis, että olen mm. allerginen poroille. Minulle määrättiin kovat kortisonilääkkeet, joita piti hengittää aamuin illoin ja jotain avaavaakin piti hengittää siinä aina jossain välissä. Ne, jotka ovat joutuneet käyttämään astmalääkkeitä, tietävät. Olin tuon sairastamisen takia poissa töistä kuusi viikkoa ja oppilaat kyselivät, kun vihdoin olin taas töissä, oliko minulla ollut keuhkomätä!?!!

Nyt olen ollut ilman astmalääkkeitä jo kohta kymmenen vuotta. Jumala on minut näin ihmeellisesti parantanut, mistä olen todella kiitollinen.

Kuvan poro on Stockmannin suomalaisen designin näyttelystä.

Lämmin kesä meitä hellii, tai siis heinäkuun helteet. :)  Kello on 19.18 ja säätila on nyt tämä:

Eilen aamulla ukkosti ja salamoi, mutta vasta illalla satoi.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille!