Patsaskavalkadi Helsingistä jatkuu :)

Ke 17.7.2013
Helsingissä on paljon muistomerkkejä. Se kertoo mm. siitä, että tällä kaupungilla on historiansa – ei siis ole juuri rakennettu – ja monia muitakin asioita noista muistomerkeistä selviää kuten mm. mitä ja keitä joskus on arvostettu – ja usein vieläkin, ei vain Helsingissä vaan yleensä Suomessa.

On kuitenkin patsaita, joiden funktio on olla vain koristeena, tai joilla yritetään muokata mielipiteitä. Ehkä muitakin merkityksiä noilla rakennelmilla voi olla. Niitä on voitu pystyttää tavalla tai toisella huomion herättämiseksi, yllättäväksi jne. Suomalaiset suurmiehet ovat yksi patsasryhmä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Tämä kuvassa oleva patsaskokonaisuus kertoo kerralla, mistä ryhmän keskeisin henkilö on tunnettu ja mitä hän mm. on saanut aikaan ja mistä hänet pääasiassa muistetaan.  Patsasryhmän sanoma ei kuitenkaan sisällöltään aukea sille, joka ei tiedä, mikä mies ylimpänä istuu, mikä on hänen sivullaan istuva parrakas hahmo saati nainen, joka on alimmalla tasolla.
Jos et sattunut tietämään, niin näkyvät hahmot ovat Lönnrot muistikirjoineen, Suomen kansalliseepoksen Kalevalan Väinämöinen ja Impi eli nainen, joka kuvaa runollisesti Kantelettaren ja Kalevalan laululyriikkaa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mitä kaikkea näkymästä sitten suoraan voi päätellä? Luulenpa, ettei paljon muuta kuin, että muistomerkki on vanha. Ja mihin perustuu vaikutelma vanhasta teoksesta? Ainakin siihen, että se on esittävää taidetta ja Lönnrot on siinä kaiketi ihan itsensä näköinen, abstraktia ei ole siinä mikään muu kuin kuvitelma siitä, minkä näköinen Väinämöinen on eli se ainakin on silkkaa mielikuvitusta, samoin Kalevalan ja Kantelettaren runojen kuvaaminen naishahmona. Myös patinoitunut pronssimateriaali tavallaan kertoo vanhasta monumentista, vaikka kyllä pronssiveistoksia yhä tehdään.

Teos on Emil Wikströmin Elias Lönnrotin muistomerkki vuodelta 1902. Sen paikka on Ressun lukion edessä Lönnrotin kadulla Kampissa Vanhaa kirkkoa vastapäätä Lönnrotin puistikossa. Tuohon aikaan tyylisuuntana oli realismi ja Wikström pyrkii kuvaamaan Lönnrotin mahdollisimman oikean näköisenä. Teos valettiin Brysselissä J. Petermannin valimossa ja paljastettiin yöllä salaa 18. lokakuuta dramaattisesti, sillä tuolloin elettiin vielä Venäjän vallan aikaa. Suomi oli osa Venäjän keisarikuntaa ja kansallisten tuntojen ilmaukset olivat tarkassa syynissä.

Hyvää keskiviikkoa!

                                                                                                                                                                             

6 kommenttia:

  1. Kiitos Marja Leena postauksesta tämä patsas asetelma on hyvin merkittävä kaikille Suomen kielen ja kirjallisuuden harrastajille. Toivotan onnellisia kesäpäiviä Helsingissä on menossa monenlaista kulttuuririentoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Hyvää kesän jatkoa Sinulle myös!

      Poista
  2. Hyvä se on katsella muistomerkkejä menneisyydestä, on sitä osattu ennenkin. Kesä jatkuu lämpimänä ja hellii meitä, toivottavasti siellä kaupungissakin.

    VastaaPoista
  3. Hesassa patsaita riittää. Meillä on nyt mittarissa +19 astetta. Mukavaa kesänjatkoa ja kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  4. Elias Lönruut on tehnyt paljon suomelle.
    Siis kyllä on ansainnut patsaan.

    Mukavaa kesää sinulle sinne helsinkiin.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan se mies ansaitsee patsaan. Ja moni muukin. Nykyisin ns. suurmiehille ja naisille ei enää yhtä innokkaasti pystytetä patsaita. Syynä lienee "rahapula". ;)

      Poista

Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.