Ti 30.8.2011
 |
| Kuva:© Marleena |
Nyt, kun on vähitellen jätettävä jäähyväiset kesälle, saa vain haikeudella muistella juuri eletyn kesän kukkaloistoa. Kuvien kukat ovat tämän vuoden kesäkuulta ja tuomenkukat toukokuulta.
Syksy aiheuttaa minulle aina stressiä. Pitää tehdä vaikka mitä ja pitäisi tehdä vielä enemmän. Siksi kai en enää pidä syksystä. Tuntuu kuin kaikki tekemättömät työt kaatuisivat niskaan. Pitäisi tehdä enemmän kuin ehtii ja jaksaa. Pitää jopa itse päättää, että onnistuu! ;)
 |
| Kuva:© Marleena |
Koskahan tuomet taas kukkivatkaan! Ensi vuoden toukokuussa! Vasta joskus kahdeksan yhdeksän kuukauden päästä!
Vaan mitäpä sitä kesää enempää ikävöimään. Kohta on kaunis syksy ja lehdet loistavat ruskan väreissä. Meillä on neljä vuodenaikaa, mikä on toisaalta upea juttu. Monet kärsivät helteestä ja tänäkin vuonna luki jossain lehdessä, että helteiden takia Suomessakin kuolee noin tuhat ihmistä. Se on järkyttävää. Meillä helteet ovat kuitenkin harvinaisempia kuin jossain muualla. Autralian kuumuuksissa elävä Anne-ystäväni sanoi, että sääolojen muutokseen tottumiseen menee kolme kuukautta. Eli veri paksunee meidän leveysasteillamme, jotta kestäisimme talven kylmyyden ja etelän maissa veri taas ohenee, että ihmiset paremmin kestäisivät kuumuutta.
Täältähän tuli jo tuomen tuoksut.
VastaaPoistaKaunis kuva.
No pian me ollaan taas keväässä.
Syksy on myös kaunista aikaa.
ja talvikin, mutta kevät on parasta, näin minä tykkään.
Oikein hyvääviikonjatkoa sinulle!
Syksissä on ihanaa : Saa nauttia kynttilöiden valosta, hämärän hetkistä salaperäisistä, kodinlämmöstä ja sen rauhasta, katsella tummaa tähtitaivasta ja nauttia kuutamon kalpeudesta.
VastaaPoistaSuoda itselle hetkiä vain istua ja kuunnella, hiljaisuutta, musiikkia ja lukea mieleisiä asioita. Nauttikaamme ystäväiseni jokaisen hetken olemisesta.
sylvi, tiedän kyllä, että aika kuluu nopeasti ja kohta on taas kevätkin... Tosiaan liian nopeasti tuo aika tuntuu kiitävän. Juuri oli kesä kauneimmilaan. Vaan kun on työelämässä ja arki tuntuu joskus loputtoman pitkältä ja raskaalta... Kiitollinen yritän olla kaikesta. :)
VastaaPoistasirkkis, olet ihan oikeassa, vaan joskus työelämän paineet tuntuvat vievän kaiken rauhan elämästä...
VastaaPoistaEi miusta vielä ruskan aikaan ou se pahin aika, van vasta marras-joulukuussa,jos lunta ei ou muassa. On niin pimmee, jotta sieluu pakottaa, ja päivee ei ou nimekskää, vuan kaks pimmeetä vastakkain.
VastaaPoistaPittää vuan ryömii koin lämpöö ja kynttilöihen valloon, ja kietoutuu saaliin. Van toista se tosiaan on niilä, jotka joutuu ruatammaan leipäsä etteen. Anteeks vuan Marleena, kun annan siule ohjeita!
Toista seun meilä, eläkeläisilä.
Siun on keksittävä omat konstit, millä seleviit tästä pitkästä ja kurjasta talavesta. Toivon jotta semmosen konstin löyvät...
Hyvvee syyskuun alakuu siule, Marleena<3
Kiitos Aili-mummo! Yritän aina jotain keksiä, jotta ei tule talvi liian rankaksi!
VastaaPoista