Maanantai on aina maanantai

Ma 3.2.2014

Viikon aloittaminen on minulle usein haaste. Kaksi vapaapäivää totuttavat minut nopeasti irtiottoon arjesta. Siis vain kaksi päivää ja olen tottunut, ettei ole pakko laittaa kelloa soimaan, ei ole pakko sukeltaa viimeistään kello seitsemältä liikenteeseen, ei ole mikään pakko mitään. Joskus kyllä on pakko jotain, mutta harvemmin. Olen siis perin mukavuudenhaluinen laiskiainen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kauhistelin viikonloppuna lumisadetta, enkä lähtenyt ulos kämpästä lainkaan! Jos en ole ennen kertonut, niin kerrottakoon se nyt: INHOAN LUNTA paitsi postikorteissa! Pakkanen on puistattavaa jo pelkkänä ajatuksena. Kiitos ei minulle lunta, jäätä eikä pakkasta! Jos minulta kysyttäisiin, sanoisin, että ne sopivat elokuviin, jouluun ja postikortteihin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuuden maissa illalla tänään rahjustin sohjossa bussipysäkille ja olin kiitollinen pakkasten lauhtumisesta. Otin vaihteeksi kuvia kevään tulosta, kieltämättä odotan sitä ja kesää!

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nämä loskakelitkin johtuvat lumesta. Mutta onneksi menevät nopeasti ohi, jos lunta ei sada lisää. Muutama päivä ja kadut ovat taas siedettävässä kunnossa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Mutta jos lunta tulee aina vaan lisää, niin kaupungissa se on hankalaa. Lumi sopii kyllä minun puolestani metsiin, vuorille ja hiihtokeskuksiin, ei Helsingin keskustaan.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Menin seurakunnan Israel-iltaan ja kyllä olikin taas mukava olla siellä mukana. Olen muutaman kerran ollut poissa ja viime syksynä pääsin mukaan tosi harvoin, koska olin silloin myös iltaisin usein töissä.

Kotiin tultuani selailin postia. Maaria Päivinen oli lähettänyt Saksasta minulle uusimman runokirjansa Sinun osasi eivät liiku. Kiitos Maaria! Tutustun kirjaan paremmin ja enkohän kirjoita siitä pian kirjablogissani Marja-Leenan kirjahylly.