Hiihtoloma, ihanaa!

La 15.2.2014

Lomaviikko alkoi ja nukuinkin tänään tosi pitkään! Ei tarvinnut illalla laittaa kelloa soimaan! Olen viettänyt mukavaa laiskiaislauantaita!

Näkymä ystävänpäivän aikaan vuonna 2010, siis neljä vuotta sitten. Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Nyt kyllä lunta Helsingissä on, mutta ei yhtä paljon kuin esim. neljä vuotta sitten kuten kuva kertoo. Toivottavasti hiihtämisestä innostuneet löytävät kuitenkin lumisille paikoille. Pitää huomenna käydä ottamassa muutama kuva tämänhetkisistä maisemista. Nyt on jo pimeää, kun kello on jo yli seitsemän illalla.

Olen itse ollut joskus aika innokaskin hiihtäjä. Loukattuani polveni on kaikenlainen liikkuminen tullut hankalaksi. Vesijuoksukin on jäänyt vähemmälle.

Eilen sain niin paljon aikaseksi, että kävin terveyskeskuksessa ottamassa tuon kausirokotuksen, jota on saanut jo lokakuusta alkaen. En olekaan ottanut noita rokotuksia moneen vuoteen, kun siitä sikainfluenssarokotuksesta nousi silloin aikanaan kova kohu ja monet saivat, varsinkin lapset, mutta myös jotkut aikuisetkin siitä narkolepsian.

Sen verran media on taas informoinut tästä jälleen pandemiaksi asti yltyneestä influenssasta ja siitä, että kuolleita on ollut monta ja nyt tuo sikainfluenssa on ärhäkämpi kuin aikaisemmin, että päätin taas työnikin takia ottaa tuon rokotuksen. Kuolemaan johtaneita sairastumisia on ollut useita ja teholle on joutunut jo nyt muitakin kuin vain huonokuntoisia, joilla on jokin perussairaus. Kausirokotuksen pitäisi nyt suojata myös tuolta sikainfluenssalta. Ehkä terveysviranomaiset ovat nyt tarkempia tuon rokotteen sisältämien aineiden suhteen. Tosin johonkinhan me ihmiset joka tapauksessa kuollaan, viimeistään vanhuuden heikkouksiin.

Torstaina meillä oli R:n luona solupalaveri ja paikalla oli meitä solulaisia vain kaksi, minä ja K-M. R. oli laittanut maistuvaa kanasalaattia, joka minusta oli erityisen hyvää. Ehkä siksikin, että olin torstain päivän aikana siihen mennessä popsinut vain manteleita! :) Ilta vierähtikin tosi pitkäksi, kun vielä poikkesin kotimatkalla ostamassa kissanruokaa kaupasta, joka on auki 24 tuntia vuorokaudessa, niin olin kotona vasta noin klo 23:n aikoihin. Menin siis nukkumaan vasta puolenyön aikaan. Samoin kävi eilen, kun oli yhdessä seurakunnan tilaisuudessa yli yhdeksään illalla ja kotona vasta joskus klo 22. Tunnin vain huokailin ja aikailin kai väsymyksestä johtuen, etten päässyt petiin ennen 24:ää! Valvominen ei sovi minulle, olen ihan reporankana seuraavan päivän. En tosin työmaalla, mutta töitten jälkeen olen kyllä sitten niin finis, etten iltaisin jaksa sitten enää tehdä paljon mitään. Olen jo ajatellut, että pitää jättää nuo iltariennot viikolla kokonaan pois ja vain viikonloppuna touhuta ylimääräistä iltaisin ja silloinkaan ei mielellään enää sunnuntai-iltana.

Toivottavasti piristyn tästä. Olen kuin karhu, joka mieluiten köllöttelisi pesässään unten mailla yli talven. Aika erikoinen eläin tuo karhukin. Nukkuu yli talven! Ei taida pahemmin välittää lumesta.

Eikös ystävänpäivä ole joka päivä!? Hyvää ystävän vuotta meille kaikille! Tässä teille kesän odotteluvauhdiksi kukkia erään ystäväni pihasta viime kesältä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen