Hiiri pelastajana

Ma 11.3.2013

Meillä inhotaan hiiriä. Mikku osoittautui erinomaiseksi hiirikissaksi silloin, kun asuimme vielä maalla. Kaupunkioloissa kerrostalon viidennessä kerroksessa näitä ominaisuuksia ei ole tarvittu. Mikku ei ole päästänyt aikoihin päästäisiä hengiltä eikä pistellyt hiiriä poskeensa. Eipä siis ole tarvinnut kissaa aikoihin madottaa eikä rokottaa. Nämä neuvot sain yhdeltä farmaseuttiharjoittelijalta apteekista, kun etsiskelin joskus kissalle sopivaa matokuuria. Koiraamme huonosti hoitaneelta eläinlääkäriltä sain kyllä päinvastaiset neuvot: madotettava on ja rokotettava jatkuvasti, mutta ehkä hän sanoi sen siksi, että noista, ainakin rokotuksista hän saa rahaa. Tuon eläinlääkärin neuvoja en usko tippaakaan, koska koiramme Nalle Puh ei kyllä saanut siltä taholta oikeaa hoitoa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Nyt minun on siis ollut pakko ottaa valkoinen hiiri taloon. Se maksoi 30 euroa ja pelasti tietokoneeni vielä elämään. Olen tykännyt käyttää ohjauslevyä, en hiirtä, mutta kun ohjauslevy ei toimi kunnolla, hiiren avustuksella läppärini toimii edelleen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen
Mikku kyllä katseli joltisenkin epäluuloisesti tuota tulokasta, kävi jopa haistelemassa sitä. Joka tapauksessa nyt meidän on ollut molempien pakko hyväksyä tämän valkoisen hiiren tulo taloon. Onneksi ainakaan sen takia ei Mikkua tarvitse rokottaa saati madottaa, sillä tämä hiiri ei kissalle maistu. Minä taas olen tyytyväinen, hiiren ja ohjauspaneelin yhteistyönä tietsikkani toimii taas. Nimittäin ohjauslevy toimii muilta osin, mutta kohdistimen napsauttaminen toimii satunnaisesti, mikä on kuitenkin tietokoneen käytön perusominaisuuksia. Kaksikin tietokoneasiantuntijaa sanoivat, ettei 2–3 vuotta vanhaa MacBookPro:ta, joka minulla on, kannata korjata, koska se voi maksaa satasia eikä tiedä, miten kauan kone muutenkaan kestää. Uudemmat mallit kuulemma ovat vahvempia, mene ja tiedä.
Pulska valkoinen hiiri onneksi nyt pelasti tilanteeni. :)

6 kommenttia:

  1. Onneksi ei sen suurempaa remonttia sitten tarvittu tietokoneeseen. Minä en tuota ohjauslevyä vai mikä se on nimeltään koskaan ole sietänyt, jos niin voi sanoa, hiiri on paras! Ja Mikku saa lepäillä rauhassa ja katsella hiirtä, joka ei karkuun lähde. Varmaan tuossa eläintenhoidossa myös on se rahallinen puoli tärkeä hoitavalle osapuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmistenkin turhat rokottamiset ovat enimmäkseen haitaksi. Kun opiskelin Turun yliopistossa aikoinaan, opintooikeutta ja opintokirjaa ei saanut, ennen kuin kävi keuhkokuvauksessa. Nyt on todettu, että turhien jatkuvien röntgenkuvien ottaminen on vaaraksi terveydelle. Saimme kaikki opiskelijat jatkuvasti turhia röntgensäteitä! Samoin sikainfluenssarokotukset olivat vaarallisia!

      Poista
    2. Epäilen, että eläinten rokotuksetkin voivat olla vaarallisia eläimille. Roi-koiraamme, joka eli 16-vuotiaaksi, ei rokotettu kuin kaksi kertaa. Jätin nuo rokotukset tahallani väliin ja se on ollut pitkäikäisin collieistamme! Nalle Puh kuoli 11-vuotiaana ja se oli jatkuvassa saman eläinlääkärin hoidossa ja hoidot maksoivat välillä jopa 600 euroa! Ja olivat ihan virheellisiä. Jouduin maksamaan jonkun erikoistutkimuksenkin josta ei ei ollut muuta kuin haittaa. Eli joku asiantuntija teki kokeita rakkaalla Nalle Puhillamme! Ja turhaan! Maksoi vain hirveästi ja koira meni huonoon kuntoon.

      Poista
    3. Minä taas olen tykästynyt ohjauslevyyn, koska siinä on enemmän ominaisuuksia kuin hiiressä!

      Poista

Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.