Saattaa sisältää nykytaidetta...


Ma 11.6.2012
Klo 9, aurinkoista, 14 plusastetta

Minulle taide on aina merkinnyt kauneutta, rumuudenkin kauneutta. Mielestäni taiteen keinoin voidaan rakentaa ja luoda hienoja asioita. Vierastan kaikkeen sairasta likaan, iljettävyyksiin ja väkivaltaan keskittyvää "taidetta", jota nykyisin tulvii vastaan monesta paikasta. Sanotaan, että "kauneus on katsojan silmässä", mutta en näe kauniina seksuaalisuuden vääristymiä, en väkivallan kuvaamista yms. En pidä inhorealismista, väistän kaukaa pyllykuvat, raakuudet ja ns. taiteena kuvatut sairaat veren, ihran, sperman ja ties minkä ällön ryydittämät tuotokset.

Tämä pitkä alkusepustus siksi, että olin hieman alamaissa viimeksi vieraillessani Taideteollisen korkeakoulun tiloissa ja toivoin löytäväni sieltä jotain inspiraation ja ilon lähteitä, vaan kävikin ihan päinvastoin. Tulin kotiin aika lailla pettyneenä.

Kyllähän omina opiskeluaikoinanikin oli kaikenlaista, mistä en ollut erityisen innostunut. Silloin oli muotia esitellä naisten sukuelimiä oikein isona näyttelynäkin. Seksuaalisuus oli muotia kaikissa muodoissaan. Sama buumi tuntuu taidemaailmassa jatkuvan, mutta entistä rappeutuneemmassa muodossa. Ja jos Kreikassa muinoin ammoisina aikoina ihailtiin ihmisruumiin kauneutta ja veistoksissa kuvattiin Afrodiitteja ja komeita uroksia, niin nyt ihmisvartaloista tehdään ihraisia, lihallisia, jopa verenpeittämiä vääristyneitä kummajaisia. Elämme maailman lopunaikaa, tämä Suomikin tuntuu joiltain osin joskus melkein Sodomalta.

Esittelen teille muutamin kuvin Taideteollisessa toukokuun lopulla olleita näyttelytöitä. Pedagogien näyttely Elintilassa oli nimeltään Läpivalaisuja. Kerron siitä kohta, mutta aloitan perinteisemmistä asioista, niistä joita katselin mieluusti.


Nämä oleskelutilan huonekalut ovat aina miellyttäneet minua:
Kuva: ©Marleena
Myös varsinkin Turun piirustuskoulun ajoilta tutuksi tulleen prässin näkeminen hiveli silmääni. Se oli kuitenkin niin toimettoman ja jotenkin museoesineen näköisenä käytävässä, että se sai minut epäilemään tietokoneiden yhä lisääntyvää valtausta tässä ennen niin käsintehdyn taiteen maailmassa.

Miten ihania vedoksia tällä laitteella voikaan saada aikaan! Kuva: ©Marleena

Tässä on kuitenkin ihan oikeita ja varmaankin käsinkudottuja ruukkuja. Olivat ainakin puolimetriä korkeita, vaikka kuvassa niiden suurta kokoa ei oikein huomaa. Ne oli kudottu paksusta kankaasta, joka oli suurinpiirtein matonkudevahvuutta.

Kuva: ©Marleena

Koulutöiden perinteisessä näyttelyssä oli myös hyviä elävänmallin töitä. Itse olen noin neljä vuotta piirtänyt hiilellä elävää mallia ja pari vuotta ikuistanut öljyväreillä sekä mies- että naismalleja. Nämä tosin ovat eri työvälineillä tehtyjä, akvarelli ja tussipiirros:

                                                                         Kuva: ©Marleena
Myös tämä kipsinen jättiläiskynänteroitin oli mielestäni hauska.

Kuva: ©Marleena
Sitten oman osastoni tämänhetkisten opiskelijoiden Elintilassa pidettyyn näyttelyyn Läpivalaisuja:

Kuva: ©Marleena
Kuten näyttelyjulisteestakin voi jo nähdä, mitään esteettisen kaunista ei välttämättä ole tarjolla. Ohessa muutamia kuvia tästä näyttelystä. Aloitetaan Aapisesta:

Kuva: ©Marleena
Kultainen aapinen näyttää meille väkivallan kasvot. Käsintehtyä kirjaa sai vapaasti selailla – siis jos halusi. Minä en halunnut.

Kuva: ©Marleena
Tämän arvelen kuvaavan maapallon roskaantumista, saastumista jne. Kirjoitin töiden nimet muistiin, mutta hukkasin muistiinpanoni. Jokainen voi päätellä kuvasta mitä haluaa.

Kuva: ©Marleena


En muista, mikä tämän hirtettyjä hahmoja esittävän taideluomuksen nimi oli, joten kuva puhukoon puolestaan.

Kuva: ©Marleena
Tämän kaunottaren mahassa oli pitkä kirjoitus anorektikon elämän tosiasioista. Ei mitenkään kovin miellyttäviä asioita.

Kuva: ©Marleena
En ottanut kuvia kaikista töistä. Tähänkin työhön liittyi kirja, johon oli koottu kaikenlaisia kauheuksia. Koska hukkasin muistilappuni, en osaa tarkemmin sanoa, mikä kauheuden teema oli kysymyksessä, mutta ehkä voitte jotain päätellä tuosta Barbie-nuken käsittelystä...

Seinällä oli tavallinen luokkakuva, joka oli liimattu keskelle punaiseksi sotkettua levyä, jossa oli suttuisia ikävännäköisiä kuvia ympärillä. 

Vastaavia angstisia töitä oli vielä eri puolilla tuon opinahjon käytäviä. Ulos tultuani oli pakko mennä hetkeksi istumaan kahvilaan, jotta pääsin Taideteollisen korkeakoulun ahdistavasta ilmapiiristä taas vapaammille ajatuskuluille.

KOMMENTTI ILAHDUTTAA AINA... myös vanhempiin teksteihin lisättynä! : )


4 kommenttia:

  1. Vähän on outoa taidetta tälläisen maallikon silmään, joka enempi lepää kauniissa tauluissa, joissa näkemänsä tunnistaa! Olen kaiketi hyvin yklsinkertainen ihminen, kun en kaikkea nykypäivän taidetta koe omakseni milläänlailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taide on tavallaan makuasia, mutta kyllä siitä aina mielipiteensä voi sanoa! :)

      Poista
  2. Nuo kidutusjutut eivät minua innosta, mutta onhan siellä sellaistakin taidetta, jota katsoo mielellään;))

    Kiitos näyttelystä, Marja-Leena.<333

    VastaaPoista

Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.