Maanantaina 25.6.2012 aamulla noin kello 5.45. Taivas on pilvessä. Juhannuspäivän aamunakin oli huimaavan kaunis auringonpaiste tähän aikaan. Nyt on ankean harmaata ja lämpöasteita vain 11. Ei kuitenkaan sada.
Näin kesällä tulee katseltua kivierämaan pihaa hieman tarkemmin. Meillä on betonilaatikoissa keskellä pihaa muutamia pensaita. Ne sentään antavat hieman vihreyttä. Aivan pihan perällä on nurmikko, jossa ruoho ei viihdy ja jota ei siis tarvitse leikata! Suuret talonkorkuiset vaahterat varjostavat nurmikkoa. Ehkä siksi ruoho ei pahemmin kasva.
Viime vuonna oli sentään kolmessa betoniruukussa kukkia. Tänä vuonna on siirrytty yhä säästäväisemmäksi. Yksi ruukku on viety pois ja kukkia on enää kahdessa ruukussa.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Tässä toisessa ruukussa on muutama ahkeraliisa. Ja toisessa on näyttävämpiä kukkia, pelargonioita ja jotain valkoisia, joiden nimeä en tiedä.
EDIT: Nuo valkokukkaiset ovat lumihiutaleita. Kiitos tiedosta Anja!
 |
| Kuva: ©Marleena |
Keskellä pihaa on aina rykelmä polkupyöriä ja joskus joku muukin kulkuneuvo. Pihan alla on talon parkkihalli. Toivoin viime vuonna, että kukkia olisi laitettu enemmän, mutta vähemmän niitä nyt on. Isoissa betonilaatikoissa on muutama monivuotinen vihreä pensas, jotka ovat olleet pihalla jo kauan.
Joku vuosi sitten silloin, kun tyttäreni oli vielä pieni, istutin yhden äitienpäiväruusun pihalle lasten leikkipaikan viereen ja se talvehtikin hyvin peräti kaksi vuotta ja olisi ehkä niin tehnyt edelleenkin, mutta sitten joku kävi kaivamassa sen pihalta ilmeisesti itselleen. Eräs naapuri kertoi samoin istuttaneensa pihallemme myös jonkin kukan ja senkin oli joku käynyt nyysimässä. Äitini asui 30 vuotta Kallion kaupunginosassa ja kertoi myös jonakin vuonna vieneensä kukkiaan ulos pihan koristeeksi, vaan eivät ne kauan siinä kerinneet olla, kun joku ne vei. Kun tyttäreni oli pieni, hänen ulos jääneet lelunsa kelpasivat heti jollekin.
 |
| Kuva: ©Marleena |
Silloin kun minä olin pieni, olin monta vuotta maalla mummolassa, koska vanhempani olivat töissä eikä siihen aikaan ollut lastenhoitoa kuntien taholta järjestetty samalla tavoin kuin nykyisin. Maaseudulla oli tapana laittaa luuta ovea vasten, kun oltiin poissa. Siitä vieras tiesi, ettei ketään ollut kotona. Oveakaan ei kummemmin lukittu ja jos lukittiinkin, avain oli joko ritilän tai maton alla oven luona tai kukkaruukussa oven pielessä. Enää tuskin missään voi tehdä niin. Tämä tuli mieleeni, kun näin erään toimitilan oven edessä harjan ja rikkalapion.
Minulla tuota vihreää nurmikkoa riittää oikein kunnolla, paljon on hopidettavaa ja kukkia on pihassa jokapuolella.
VastaaPoistaNiin on aika muuttunut, että vielä joklu vuosi lähtiessäni lenkille saattoi ovi jäädä lukitsematta, nyt pidän jo päivälläkin sisällä ollessani oveni lukossa. Kaikenmaailman hiippareita täällä sivukylälläkin liikkuu, turvallisuusaika on jo takanapäin.
Kuitenkin, hyvää kesän jatkoa, jos sitä vieläkin tulee.
Voi niitä aikoja, täytyy sanoa. Pyykin pienenee maailman lopun edellä! :)
PoistaTäällä maalla on vieläkin ihmisiä, jotka eivät lukitse oviaan, kun lähtevät jonnekin; pannaan vain se luuta ovelle kuten entisaikaan tehtiin meilläkin. Nyt ei voi ajatellakaan sellaista, rosvo voi tulla kylään milloin tahansa!
VastaaPoistaHyvää alkanutta kesäkuun viimeistä viikkoa, Marja-Leena.<333
Kiitos samoin Aili, mukavaa loppukuuta!
VastaaPoistaTuo valkoinen pelargoniaruukussasi on lumihiutaletta nimeltään.
VastaaPoistaMeilläkin vielä 60-luvulla maalla oli luuta oven päällä vaan eipä voi enää jättää lukitsematta maaseudullakaan. Niin on maailma muuttunut, harmi.
Kiva, kiitos Anja! Näin blogin kauttakin saa lisätietoa kukkienkin nimistä!
Poista