Keskiviikko 15.12.2010
Kaduilla näkee myös ns. sattuman taidetta eri muodoissa, sillä lumi on hyvä sattuman materiaali taiteessakin.
Minulle tämä luminen aika tuo mieleen taiteilijan luonnosteluvaiheen. Julkisuuden henkilöitä ei enää tunnista patsaistaan, vaikka tietääkin kenen patsas on milloinkin kysymyksessä.
Lumiasussaan kaikki näyttävät samanlaisilta.
Sattuman taidetta?
Polkupyörä on polkupyörä, mutta
onko kysymyksessä Tunturi vai Helkama,
vai kenties Jopo tai joku muu,
väliäkös sillä.
Luonnon lumi- ja jääveistoksien yhteydessä voi
joskus puhua suorastaan inhorealismista, ainakin jos ei rakasta lunta saati jäätä. Minä en pidä jäästä, enkä lumestakaan.
Unelmani ei ole koskaan ollut olla lumikuningatar. Mieleeni tulee aina kauhea satu, jonka kuvituksen tekijä oli taitava piirtäjä Rudolf Koivu. Sadun kirjoittaja oli kai Topelius. Tai sitten muistan aivan väärin. Olen viimeksi kuullut tai lukenut tarinan kovin kauan sitten. Ehkä tuo jäätävä kuningatar olikin Andersenin sadusta. Joka tapauksessa jää symbolisoi minulle jotain kalseaa ja todella kylmää ja kuoleman kankeaa.
Ikuinen ikäväni on ihanaan paratiisin, vihreille niityille, lempeitten tuulten huminaan, ruusujen tuoksuun, ihanalle hiekkarannalle...
Tuohon runoon vois yhtyä sanoin,että vihreille niityille ja virvoittavien vetten tykö hän sinut vie:)Täällä on todella paljon lunta,mutta on myös pakkasta ollut,ei oo lenkkeilemään päässy,jospa tännään...
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle ja joulun odotusta♥
Tansku: Niin juuri. Näin talven pimeimpään aikaan täällä Suomessa on ikävä lämpimään ja valoisaan suurimmillaan. Psalmi 23 on yksi mielipsalmini.
VastaaPoista