Nuorten leikkiä

To 20.9.2012

Kuva: Tämän kuvan olen ottanut jo joskus toukokuussa, © Marja-Leena Kirjonen

Helsinki ei ole mitenkään tunnettu taidekaupunkina, toisin kuin Turku, vaikka Helsingissä onkin paljon erilaisia taiteen opinahjoja. Varsinaista  ns. taiteilijoitten kaupunginosaakaan täällä ei ole. Helsinki on tänä vuonna osa MAAILMAN DESIGN PÄÄKAUPUNKIA, World Design Capital.  Maineestaan huolimatta Helsinki on sangen taiteellinen kaupunki monessa mielessä, ei suinkaan vähiten arkkitehtuuriltaan, mutta Helsingissä on myös paljon veistoksia, julkisia taideteoksia, patsaita.

Kuva: Nyt syyskussa otettu kuva, © Marja-Leena Kirjonen
Kuljen usein tämän veistoksen ohi. Se on keskellä Vallilan puistoa, niin lukee kartassa, mutta itseasiassa  puiston nimi on Hollolan puisto ja patsas hyvin näkyvällä paikalla. Oikeastaan en aikaisemmin ole ajatellut sen tarkemmin, mitä tuo patsas esittää ja kuka sen on veistänyt, mutta viimeksi kulkiessani tuon puiston läpi, kummastelin mielessäni, miksi en tiedä tuon ison patsaan nimeä enkä tekijääkään, vaikka olen nähnyt sen jo vuosikymmeniä. Helsingin kaupunginosista minulle ehkä tutuin onkin juuri Vallila, sillä olen asunut tuossa kaupunginosassa pisimmin kuin missään muualla Helsingissä.

Tuon patsaan, jonka ohi olen kulkenut satoja kertoja, nimi on Nuorten leikki ja sen on veistänyt Kai Noramies (1918–1976), kuvanveistäjä, joka on jäänyt minulle täysin tuntemattomaksi. Tutkin tuon patsaan ympäristöä ja itse patsasta, mutta jos siinä on jossain tekijän nimi, niin hyvin se on piilotettu. Patsas on pronssia ja se on pystytetty paikoilleen jo 1959. Tyyli enteilee hyvin 60-lukua, jolloin taiteessa ja kuvituksissa oli hyvin yleistä kaikenlainen ihmisten jäsenten tyylitelty venyttäminen. Henkilöt kuvattiin kapoisina, hoikkina, pitkäjäsenisinä ja muodissa oli muutenkin ns. Twiggy-tyyli kaikkialla.

Kai Noramies oli filosofian maisteri ja kemisti sekä opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa että Vapaassa Taidekoulussa. Muita tietoja en sitten hänestä toistaiseksi ole löytänytkään.

Kuva: Nyt syyskuussa otettu kuva,  © Marja-Leena Kirjonen 
Itse en kauheasti pidä tällä tavalla tyylitellyistä veistoksista. Tulevat mieleen nuo Barbie-nuket, jotka nekin ovat tuon vuoden 1959 tuotteita.

Vallilan muista veistoksistakin ajattelin vielä kirjoittaa joskus, sillä ainakin pari muuta niistä ovat myös sangen urheilullisia.




4 kommenttia:

  1. Näyttävä patsas monesta näkökulmasta nähtynä!;)))

    Ja taidetta Helsingissä varmasti on, kuten toteat!

    Mukavaa loppuviikkoa, Marja-Leena!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella iso ja näyttävä patsas tuo on. Vaatii ympärilleen tilaa ja sitähän tuossa puistossa onneksi on. Hyvää loppuviikkoa Sinulle Aili myös!

      Poista
  2. Kaunis patsashan se on:) Kiva, kun esittelit. Hassua, kun tekijän nimeä ei ole esillä. Muuten - usein kuljemme kuin sokeina, emme "näe" lähiympäristössä olevia yksityiskohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin kummallista! Olen kulkenut tuon patsaan ohi jo 70-luvun alusta lähtien ja vasta nyt otin selvää, mikä patsas se on ja kenen tekemä! Voi olla, että ilman nettiä en vielä nytkään tietäisi siitä mitään!

      Poista

Tervetuloa lukemaan blogiani! Jätäthän viestin tai kommentin käynnistäsi minua ilahduttamaan! Luen mielelläni ajatuksiasi!

Valitettavasti anonyyminä ei tähän blogiin voi enää kommentoida eli nimettömät kommentit poistetaan. Laita siis kommenttiisi ainakin nimimerkki.

Kiitos kommentista! Palautetta on kiva saada.