Jääkiekkoa, lohisoppaa ja vanhoja puhelimia

La 18.5.2013

En välitä erikoisemmin urheilukisoista. En saa hysteerisiä kohtauksia, oli sitten voitolla yks tai toinen. Totta kai minusta on kiva, jos Suomi voittaa tai suomalainen pärjää, mutta se ei saa minussa ihmeempiä väristyksiä aikaan. Jääkiekossahan isot miehet törmäilevät aidatussa kaukalossa muotoiltujen keppien kanssa pienoisen pyöreän mustan mötikän perässä yrittäen kaikin mahdollisin keinoin saada sen menemään pieneen aidattuun häkkiin. Se, mikä saa miehet tekemään tuota sangen omituiselta näyttävää touhua, on tietysti raha. Ja todella suuret rahat siinä ovatkin kysymyksessä.

Katsojia ei taas kiehdo raha, vaan jonkinlainen joukkohysteria. Ja saahan siinä kasvojaan menettämättä vakaa totinen ja tuppisuinen suomalainenkin riehaantua kerrankin kunnolla ja päästellä paineita ulos hyppien ja kiljuen. Toisaalta ilmiö on yleismaailmallinen. Olisiko tuo kaikki jonkinlaista korviketta entisaikojen kylä- ja heimotappeluille? Mutta kuitenkin tapella aina vaan täytyy, koska sodista ei olla maailmassa päästy.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Käyn sangen harvoin ulkona syömässä ja vielä harvemmin yksin. Viime torstaina kuitenkin mieleni teki lohikeittoa ja kun ei ollut ketään seuraksi, suunnistin paikkaan, jossa olen saanut syödäkseni todella hyvää soppaa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ja juuri sitä parasta lohikeittoa saa täältä:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joten poikkesin sisään. Menossa oli Suomi – Slovakia ottelu ja peli oli tuossa vaiheessa jo 3-2, siis Suomen hyväksi.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Siinä syödessäni ja katsellessani ja kuunnellessani Slovakia teki kolmannen maalin. Viereisen pöydän kolme neitokaista huusi kuorossa suoraa huutoa! Heillä oli Suomen lippu maalattu poskeen ja varmaan he olivat olleet paikalla ottelun alusta asti. Ravintolan seinällä oleva televisio oli niin kovalla, että juuri ja juuri pärjäsin ilman korvatulppia.

Lohikeitto oli tosi hyvää ja peli jäi tasapelitilanteeseen lähtiessäni pois. Poistuessani otin kuvia vanhoista puhelimista, joita oli laitettu seinien koristeeksi:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tämä puhelin olikin sitten jo melkein kahvilan puolella, missä olen silloin tällöin istuskellut sekä yksin että jonkun ystävän kanssa:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Vielä neljäskin puhelin oli rekvisiittana, mutta poistaessani kuvia kännykästäni hukkasin sen johonkin väärään kansioon ja muistitikulle, josta en nyt lähde sitä kuitenkaan etsimään.

Ratikassa oli yllättävän paljon porukkaa, mutta kaupassa, jossa vielä poikkesin kotiin päin mennessäni, oli, ilmeisesti jääkiekon takia, sangen autiota. Ilta-aurinko paistoi vielä, vaikka ilta oli jo myöhäinen.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kotimatkalla luin raitiovaunun mainos- ja tietoruudusta, että Suomi oli kuitenkin viime hetkellä saanut neljännen maalin ja voiton kotiin.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Yllättävä huomio oli, että puistoistuksissa oli huomioitu kaupunginosiakin.