Puun katse

Osallistun tähän haasteeseen

Kihivas / Haaste 1/2011

08.01.2011

Puun katse 

Puun silmissä vielä muistot: lehmihaka,

hevoshaassa varsa telmimässä.

Mutta nyt kyynel on jo kasvanut sammalta.

Aika on vienyt lapset saunapolulta.

Isäntä haudattu nurmen alle,

emäntä palvelutaloon,

pojat panneet pellot pakettiin ja

muuttaneet kaupunkiin.

Tyttäriä ei enää näy marjametsässä.

 

Koivut itkevät, varpuset, kuuset.
Eivät huminoi puistojen puut,
ne kaadetaan levennettyjen katujen tieltä.

Kaupungit ovat känsiä maapallon iholla,

teiden asfalti leviää kuin virustartunta.
Tuuli pisaroi kyyneliä ihmisten ikkunaan,
mutta kukaan ei ymmärrä pilvien itkua.
Sade pesee kivisten talojen uhmakkaat kasvot.
Yhä laajemmalle vyöryvät kerrostalot,
pilvenpiirtäjät.

Puun sydän on jo vanha ja oksien
kannatteleminen raskasta.
Ihmisen valta on moottorisahan varressa.
Jälleen uusi asumalähiö tähänkin.
Puun silmät eivät halua katsoa.
Pian on aika palaa ihmisten uuneissa.
Ihmisten, jotka eivät näe,
vaikka jo aurinkokin
on porautunut läpi taivaan kannen
kuumentamaan kesät
ja taivaan lumivarastot kipataan
talvisin ihmisten niskaan.
Suurkaupunkeja syntyy
metsien tilalle.
Kun maa ei enää voi hengittää kaupunkien alla,
se järähtelee ja purkaa laavaa,
heittelee aaltoja merestä ja
korisee kuin kuoleva.
Puun silmä näkee vielä kaiken,
mutta ihmisten silmät ovat sokeutuneet.

Alkava myrsky kesällä 2010